Unissas!

Ensimmäinen karkinsyöntipainajainen takana. Taustaksi kerrottakoon, että perheen tuki karkkilakolle on olematonta. Joka lauantai he kaikki kolme muistavat karkkipäivänsä ja neuvottelevat aherasti siitä, minkälaista karkkia lähi-Alepasta tällä kertaa haetaan. Karkkeja ei suinkaan syödä salaa oman huoneen hämyssä, vaan hyvinkin usein minun läsnäollessani. Karkkipusseja jätetään myös - avonaisina - lojumaan pitkin kämppää.

Nyt poika oli iltapäivällä synttäreillä ja hänelle hankittu Bilar-pussi vainosi minua pitemmän aikaa puhelinpöydältä käsin. Kotiin saavuttuaan poika avasi pussin ja vaino jatkui entistä tehokkaampana avatun pussin kuiskaillessa houkutuksiaan.

Eipä siis ihme, että lukiessani Pekka Haaviston Pantteri-salmiakin syönnistä aamun Hesarista mieleeni palautui aamuyön painajainen, jossa olin rynnännyt kyseiselle Bilar-pussille ja lakosta piittaamatta ahminut sen sisällöstä hyvän matkaa puolet sisuksiini ennen kontrollin palaamista. Mutta vain unirepsahdus siis. Hyvin eläväinen tosin....