Sokerin parantava vaikutus

Olen nyt muutaman päivän maannut sairaana sängynpohjalla, ja pakko on todeta että irtokarkkihimo on käynyt melkoiseksi. Tuntuu kohtuuttomalta, ettei läpeensä kurjaa olotilaansa voi helpottaa kuin inkivääri-hunaja-vedellä, Villi Pohjola -dvd:llä ja buranalla. Avain tässä(kin) vaikeassa tilanteessa on se, että karkkia ei ole koko talossa.

Mistä tätä suklaata oikein tulee...

Jostain syystä perheemme yleisesti ja minä aivan erityisesti saimme hillittömän määrän suklaata tänä jouluna. Koska olin jo päättänyt karkkilakosta, tein tietysti parhaani a) syödäkseni mahdollisimman paljon mainittua herkkua vuoden 2011 puolella ja b) tyhjentääkseni talon ylimääräisestä suklaasta, jonka tiedetään kuiskuttelevan kaapissa.

Seulani ei kuitenkaan ollut riittävän tarkka: eilen löytyi pussillinen konvehteja, jotka ovat muistaakseni peräisin lankomiehen antamasta herkkukorista, ja tänään löytyi yksi Fazerin sininen, jonka olin ostanut kaiken varalle jonkun joululahjan lisukkeeksi.

Vien ainakin nuo konvehdit huomenna töihin. Poissa silmistä, poissa mielestä on minun mottoni näissä karkkiasioissa

Ensimmäiset 45 tuntia 19 minuuttia

No niin, lakko meinasi kestää kokonaiset 18 minuuttia, kun uudenvuonyön huumassa otin jo käteeni fasupalan. Tuo kauppojen itsepetosta ruokkivalla tavalla keksihyllyyn sijoittama tuote on minulle karkkia, ja sain kuin sainkin väännettyä palan takaisin tarjottimelle muutamasta nautistusta puna- ja kuohuviinilasillisesta huolimatta. Hyvä minä!

Ensimmäisen vuorokauden aikana karkkia teki tosissaan mieli, kun olin eilisiltana yksin kotona. (Irto)karkista on näköjään tullut luonteva osa, kun vietän laatuaikaa itseni ja hyvän kirjan kanssa. Söin pähkinä-rusinasekoitusta ja omenan. Onneksi olin niin väsynyt, että nukahdin melko nopeasti.

Olin jo tiedostanutkin mikä olisi työpäivien suurin haaste: se, että päivää venyy niin pitkäksi että lähtiessä on nälkä. Silloin helpoin ja nopein tapa löytää balanssi on ollut ostaa karkkipussi rautatieasemalta. Tätä vastaan voi taistella pitämällä näkkileipää työhuoneessa. Tänään kaapista löytyi onneksi osaston joulujuhlasta ylijääneitä suolakeksejä.