Unissas!

Ensimmäinen karkinsyöntipainajainen takana. Taustaksi kerrottakoon, että perheen tuki karkkilakolle on olematonta. Joka lauantai he kaikki kolme muistavat karkkipäivänsä ja neuvottelevat aherasti siitä, minkälaista karkkia lähi-Alepasta tällä kertaa haetaan. Karkkeja ei suinkaan syödä salaa oman huoneen hämyssä, vaan hyvinkin usein minun läsnäollessani. Karkkipusseja jätetään myös - avonaisina - lojumaan pitkin kämppää.

Nyt poika oli iltapäivällä synttäreillä ja hänelle hankittu Bilar-pussi vainosi minua pitemmän aikaa puhelinpöydältä käsin. Kotiin saavuttuaan poika avasi pussin ja vaino jatkui entistä tehokkaampana avatun pussin kuiskaillessa houkutuksiaan.

Eipä siis ihme, että lukiessani Pekka Haaviston Pantteri-salmiakin syönnistä aamun Hesarista mieleeni palautui aamuyön painajainen, jossa olin rynnännyt kyseiselle Bilar-pussille ja lakosta piittaamatta ahminut sen sisällöstä hyvän matkaa puolet sisuksiini ennen kontrollin palaamista. Mutta vain unirepsahdus siis. Hyvin eläväinen tosin....

Sokerin parantava vaikutus

Olen nyt muutaman päivän maannut sairaana sängynpohjalla, ja pakko on todeta että irtokarkkihimo on käynyt melkoiseksi. Tuntuu kohtuuttomalta, ettei läpeensä kurjaa olotilaansa voi helpottaa kuin inkivääri-hunaja-vedellä, Villi Pohjola -dvd:llä ja buranalla. Avain tässä(kin) vaikeassa tilanteessa on se, että karkkia ei ole koko talossa.

O-ou

Helmikuun berliininmunkki tuli syötyä jo tänään. Lounaaksi.

Kyllä, sellainen päivä. Nyt syön popcornia iltapalaksi.

Vuoden ensimmäinen berliininmunkki

Irtokarkin lisäksi minulle ei oikein muu makea maistu. Ainoa, johon silloin tällöin on pakko ryhtyä, on berliininmunkki. Karkkilakkoa pohdiskellessani mietin, kuinka ylettömään berliininmunkin syöntiin makeanhimo vuoden aikana vielä johtaisi.

No, vuoden ensimmäinen munkki on nyt syöty. Lounaaksi torstaina. Juuri sellainen työpäivä, joita ei pitäisi olla: aamiainen kuudelta, aikaisin töihin, ja sitten kokouksessa pitkälti iltapäivään. Ei ehdi syödä eikä käydä vessassa. Juuri silloin se berliininmunkki tuntuu kaikkein rationaalisimmalta lounaalta.

No, jos kahdentoista berliininmunkin syömisellä tästä vuodesta selviää, niin sen vielä keho ja hampaa kestävät.

Tuli(ais)kaste

Kävin Berliinissä siskontytön luona. Mennessä piti viedä tietysti ulkosuomalaiselle salmiakkia. Näytin varmaan huvittavalta, kun steppasin edestakaisin lähtöaulan FinnairShopin edessä miettien, pystynkö pitämään kaksi salmiakkipussillista syömättömänä käsilaukussa lennon ajan. Pystyin, vaikka lisähaastetta toi lentokoneessaolon pidentyminen kahdella tunnilla sankan lumipyryn vuoksi.

Takaisintullessa piti tuoda suklaata vaalivalvojaisiin. Ja vaikka en mikään suklaahiiri olekaan, hyvälaatuiset konvehdit ovat aina maistuneet. Nyt nekin pysyivät visusti käsilaukussa kotiin asti. Vaalivalvojaisissa oli onneksi tarjolla sen verran herkullinen juustotarjotin ja pähkinäsekoitus, ettei suklaaseen ollut tarvetta ryhtyä.

Karkkia on kaikkialla

Ensimmäinen viikko meni helposti, toinen on ollut vaikeampi. Näen karkkia koko ajan joka paikassa, ja mietin, miksi näin pitää olla. Jokaisessa kahvitilassa työpaikalla on noita aikaisemmin mainittuja tuliaiskarkkeja (viestintäosastolla überkiusauksena salmiakkia), mistään kaupasta ei pääse ulos käymättä karkkihyllyn kautta, ja kaiken huipuksi perheen tuki on olematon: Ensin pidettiin monta päivä ÄssäMix-pussia puhelinpöydällä ja sitten kun eilen yritin ottaa teetä, niin syliin tipahti teepaketin päälle kätketty Mars-patukka. Pojalla oli salibandypelit tänään ja pelin välillä - lauantai kun oli - tarvitsi kuulemma ehdottomasti saada energiavajeen täydennykseksi Tupla-patukka. Ostin sen, vapisevin käsin. Oma energia tuli Reissumies-leivästä.

Lauantai on huono päivä

...ainakin karkkilakkolaiselle. Se on nimittäisen se päivä, jolloin koko perheelle on ollut sallittua syödä karkkia. Aikuisethan ovat tietty syöneet "salaa" karkkia muulloinkin. Tai mistäpä minä tiedän, ehkä lapsetkin ovat. Joka tapauksessa legitimoitu karkkipäivä siis.

Viime viikon lauantaina oli myös Tapanilan Erän liigamatsi. Kahvila Erätauossa osataan tehdä hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiset irtokarkkipussit à 2 euroa. Salmiakinsyöjät on erityisesti huomioitu, sillä tarjolla on aina pusseja jotka keskittyvät pelkästään ammoniumkloridijohdannaisiin tuotteisiin. No, tänä lauantaina istuin sitten karkkia rouskuttavien lasten keskellä pystyen nauttimaan vain hyvästä salmiakintuoksusta. Ja Eräkin hävisi.