No niin, lakko meinasi kestää kokonaiset 18 minuuttia, kun uudenvuonyön huumassa otin jo käteeni fasupalan. Tuo kauppojen itsepetosta ruokkivalla tavalla keksihyllyyn sijoittama tuote on minulle karkkia, ja sain kuin sainkin väännettyä palan takaisin tarjottimelle muutamasta nautistusta puna- ja kuohuviinilasillisesta huolimatta. Hyvä minä!
Ensimmäisen vuorokauden aikana karkkia teki tosissaan mieli, kun olin eilisiltana yksin kotona. (Irto)karkista on näköjään tullut luonteva osa, kun vietän laatuaikaa itseni ja hyvän kirjan kanssa. Söin pähkinä-rusinasekoitusta ja omenan. Onneksi olin niin väsynyt, että nukahdin melko nopeasti.
Olin jo tiedostanutkin mikä olisi työpäivien suurin haaste: se, että päivää venyy niin pitkäksi että lähtiessä on nälkä. Silloin helpoin ja nopein tapa löytää balanssi on ollut ostaa karkkipussi rautatieasemalta. Tätä vastaan voi taistella pitämällä näkkileipää työhuoneessa. Tänään kaapista löytyi onneksi osaston joulujuhlasta ylijääneitä suolakeksejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti