Olen ollut onnekas hammasluugeenien suhteen, sillä 39-vuotiaana minulla oli vain yksi isompi ja kaksi pientä paikkaa hampaissa. Vuosi 2011 muutti tilanteen ikävällä tavalla, ja olin tuon tuostakin hammaslääkärin tuolissa porattavana. Koska hammaslääkärikäynti on itselleni melko tuskallinen kokemus lonksuvan vasemman leuan vuoksi aloin ajatella asioita.
Rehellisimmällä hetkellä tein sen selkeän havainnon, että karkin syöminen oli alkanut ryöstäytyä lapasesta. Aikaisemmin söin silloin tällöin (en edes viikottain) salmiakkia, mutta pikku hiljaa määrät olivat nousseet niin että karkkia tuli syötyä 1) isommissa erissä 2) useamman kerran viikossa 3) mitä tahansa laatua. Niin sanotulla läpipasko-aineenvaihdunnalla varustettuna himoliikkujana karkin syönti ei aiheuttanut painoon liittyviä ongelmia, mutta hampaat siis alkoivat rapistua.
Kokeilin ensimmäisen, helmikuisen hammaslääkärikauhukäynnin jälkeen asettaa itselleni karkkipäivää: vain pieni pussi karkkia viikossa, ja vain lauantaisin. Päätös piti ehkä kolme viikkoa. Kun hammaslääkärikäynneistä alkoi vuoden mittaan tulla tapa, eikä vasemmalla puolella pysty vieläkään puremaan, päätin että täyslakko on ainoa oikea ratkaisu minulle, tähän ongelmaan. Vuosi mennään siis kokonaan ilman ja sitten katsotaan, osaanko olla kohtuukäyttäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti